Kotiseuturetkellä Honolulussa

Pitkästä aikaa päivä, jolloin Ampu ja Tonto saattoivat jälleen tuulettaa päitään ja ulkoiluttaa tomumajojaan. Edellisestä kerrasta  tuntui olleen ikuisuus, hmmm, no, pari viikkoa. Naistenpäivän kunniaksi otimme aikaa itsellemme ja lähdimme ensin Kässän talolle lumikellojen merkeissä. Ne olivat kylmästä harmissaan, mutta sitkeitä.

Aa niinkuin Ampu.

Vastapäätä on tiilirakennus, jossa kirjaimet KVL 1918. Mikähän se on ollut? Puukuja Pähkinäniemeenkin on aina kiinnostava.

Ja sitten kiesi kohti Lohjansaarta. Etsimme Ahtialan kartanoa. Ennen sitä pysähdyimme ensimmäiselle Lohjansaaren sillalle katsomaan maisemia.

 

Sitten ajoimmekin ihan Lohjansaaren päähän. Sieltä löytyi Honolulu. Mikähän on tämänkin tiennimen tarina. Ihan äkkipäätään ei kuvittelisi Honolulua Lohjansaaren Pyöliin. Perinteiseen Tonton Facebook-kuvaan:"Miss myö tänään mahretaan olla?" ei tullut oikeita vastauksia.

Mitä aarteita sitten löytyikään! Olen joskus miettinyt, mikähän Ampun ja Tonton päässä viiraa, ja mitä kertoo sisäisestä mielentilasta ja maailmankuvastamme se, että mitä hirveämpiä röttelöitä ja raunioita löytyy, sitä enemmän innoissamme olemme. Niissä on jotain kaunista ja aina mietin, minkälainen on niiden kulta-aika ollut, mitä ne ovat nähneet ja minkälaisia ihmisiä niissä on elänyt.

Punainen pirttikalusto odottaa vieläkin, että se levitetään nurkasta ja otetaan käyttöön.

Ampun navigaattorilla varustettu puhelin oli jäänyt kotiin eikä Tontonkaan puhelimessa ollut navia, emmekä vieläkään olleet löytäneet päivän pääkohteeksi tarkoitettua Ahtialan kartanoa. Olimme jo käyneet Lohjansaaren päässä. Mutta yhtäkkiä takaisinpäin jo mennessämme Ahtialan risteys olikin yllättäen kohdalla!    

Jalassaaressa sijaitseva Ahtialan kartano oli omistajansa Juho Jänneksen aikaan 1950-luvulla hedelmän- ja marjanviljelyn keskus, jossa Mannerheimkin kävi kysymässä puutarhaneuvoja Kirkniemen kartanoonsa. Ahtialan kartanossa filmattiin 2000-luvun alussa Pertsan ja Kilun tv-versiota. Kartanossa filmattiin kummitustalo-osuus. Metsäliitto osti tilan 1960-luvulla. Saima Harmaja on viettänyt kesiä tilaan alunperin kuuluneessa Heimon talossa noin puolen kilometrin päässä,

Kuusi doorilaispylvästä reunustaa pääsisäänkäyntiä, jonka pikkuhiljaa on vallannut villiviini.

Villiviinin valtaus.

Köökin portaat

Kauniita yksityiskohtia

Kotimatkalla meidät valtasi vastustamaton halu nähdä pajunkissoja, noita kevään suloisen viattomia ensimerkkejä. Lasitehtaan rannasta niitä ei löytynyt, mutta Kalkkitehdas kajasti järven toiselta puolelta. Jää ei ole vielä luovuttanut keväällä valtaa, mutta ei sinne enää mieli tee mennäkään.

Oi mikä vihreys!

Ja löytyihän niitä kissojakin!