Ilmiö

Päivän teemana oli taide ja kitsch, huvi ja humpuuki, ja pyykinpesu. Päivän reissu lyötiin lukkoon oheisella kuvalla Facebookissa. Kamera oli ihmeellisillä asetuksilla, jonka huomasin jossain vaiheessa, mutta Photoshop sai jotain kotona pelastettua.

Ampu, Tonto ja Tuliharja.

Aloitimme taiteella TaideApajassa, kansakouluaikaisen luokkatoverini Juha Vikholmin kehystystyö/taidegalleriassa, missä Tonto kävi asioimassa.

Mukava paluu vuosien taakse monella tasolla. Esillä oli mm. Juha Soisaloa ja Maija Westerbergiä, jota äidilläkin on, ja siskoni ystävän äidin Eeva Tervalan lyijykynätöitä. Pidän Soisalon väreistä ja graafisuudesta. Ja vanhan kaverin kanssa on hauska muistella yhteisiä tuttuja. Kevyet mullat yhdelle jos toisellekin keskustelussa mainitulle! Taidamme olla jo siinä iässä, että alkaa olla normaalia lukea ensin kuolinilmoitukset lehdestä.

 Kohteena sitten Ilmiö. Kasvihuonesellainen. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Minussa on sen verran harakkaa, että pidän todella paljon tuollaisista paikoista. 2,5 tuntia kului kuin siivillä. Paikka on tavarataivas. Se on tunnettu myös tienvarsimainossodasta tieviranomaisten kanssa.

Paikka on täynnä kaikkea niin mautonta ja niin ylenpalttisessa määrin, että se on melkein jo kaunista. Tai peräti kaunista. 

Ristiriitaisissa tunnelmissa.

Talomme viemäri-, pyykkitupa-  ja kylpyhuoneremontin vuoksi huomiomme kiinnittyi tahattomasti kaikkeen aihetta läheltä liippaavaan. Aihe on riivinraudan lailla raastanut kotikontumme alkuasukkaita viime aikoina.

Tonto osasi naamioitua huomaamattomaksi maastossa. Tämä on ainoa keino Kasvihuoneilmiön kaltaisessa paikassa.

Sopiva tunnuslause kotiseutumatkailullemme! You never know where you get.

Ystävänpäivänä 2015.

Taskupeilejä

Miten sisustuksessa otetaan rakastaja huomioon.

Sitten päätimme vain suunnan. Jonkinmoista nuoruudenhaikailua oli ilmassa. Tänne päästyämme muistelimme öisiä kahvillakäyntireissujamme, lapsuudenaikaista ufoa pihassa ja mennyttä maailmaa. Jostain olimme lukeneet, että paikalla on uusi omistaja ja jotain matkailullista on ehkä luvassa tulevaisuudessa tältäkin nostalgiselta paikalta. Let me introduce to you: Lahnajärvi.

Matka jatkui. Täällä muistelimme paikan värikästä historiaa. Joskus kävin hamassa nuoruudessa itse diskoilemassa täällä, sitten se tuli tunnetuksi iloluonteisista naikkosista ja sitten se paloi. Syvälammen Salaisuus. Linkki kannattaa lukaista.

Pakolliset kirkot seuraavana. Suomusjärven kirkko. Jotenkin surullinen paikka. Hautojen välikäytäviä ei oltu edes aurattu. Kaikki ne ihmiset unohdettu sinne.

Jossain keskellä roudasta varoitetun tien varrella metsien keskellä asuu kuitenkin ihmisiä. Me emme nähneet kuin yhden. Se olikin katoavaa kansanperinnettä maaseudulla: mummo lumessa.

Rakastan näitä tunneleita! Kun ne aukesivat, pakkasimme lapset autoon ja ajoimme keskellä yötä tunnelireissun.

Tähän se päättyi: Roution Apsille. Tonto kävi metsästämäsä lihaa perheelleen (kaupan kylmäaltaasta) ja palasimme arkisten askareiden pariin.

Vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meillä kaikilla, nähdä sateenkaaren värisiä unia. (Irina)