Karjaa on paikka, joka on ja ei ole

Karjaa on kuin Ruotsiin menisi. Ensiksikin siellä on autotehdas. Ja toiseksi sen asukkaista puhuu suomea vain 38 %, ruotsia 59 % ja loput kolme mitä lienevät. Karjaa sijaitsee vain 30 km päässä Ampun ja Tonton leiripaikalta, joten Tuliharja karautti tänään sinne. Itse olen tutustunut Karjaalla aikaisemmin lähinnä Karjaan asemaan ja urheilukenttään, koska siellä on joka vuosi tosi mukavasti järjestetty koiranäyttely.

Karjaa on paikka, jota ei ole ja silti se on siellä. Karjaasta et löydä oikeastaan mitään tietoa. Karjaa on liitetty osaksi isoa Raaseporin kuntaa, ja vaikka se on Raaseporin suurin taajama, Raaseporin nettisivuiltakaan et löydä juuri mitään Karjaasta.

Asemallehan me nytkin ensimmäiseksi menimme. Siellä on vanha veturi ja veturihalleissa toimii monenlaista toimijaa nykyisin. Vanha punainen "työläistiili" on kaunista.

Aseman pihalla on vanha veturi.

Karjaan sievä, vanha asema oli remontissa.

Aseman odotushuone on kuin vuosisadan  alusta.

Kurkistus kävelykadulle - kuollut. Jotain sentään keskustasta löytyi.

Patsaan ottama selfie itsestään.

Tyttö Karjaalta - oliskohan se sitten karjakko?

Palokunta-aatetta.

St. Olofs Chapell. Tai jotain sinne päin. Kuntaliitoksen yhteydessä seurakunnatkin yhdistyivät ja tiedon etsiminen tästäkin ilmeisen arvokkaasta rakennuksesta on vaikeaa.Nettisivut olivat ihan sekaisin.

Tuoreet kukat hautausmaalla kappelilla.

Kirkko oli hukassa. Olin nähnyt kuvan harmaakivikirkosta ja tämä ei ollut se. Kysyimme ohjeita ohikulkijalta ja törmäsimme melkein kielimuuriin. Yllätykseksi kirkko ei ollut keskustassa, vaan matkan päässä, mutta paikan nähtyämme ymmärsimme miksi. Paikka oli upea, mäen päällä järven rannalla.

Pyhän Katariinan harmaakivikirkko rakennettiin 1400-luvulla ja vihittiin käyttöön 1470. Sakaristo on peräisin 1300-luvulta. Kirkko on kolmilaivainen hallikirkko. Kirkon keskilaiva on tähtiholvin muotoinen, sivulaivat ristiholvein varustetut ja sakariston holvitetun katon tavoin niitä koristavat maalatut kasviaiheiset ornamentit punaisine ja sinisine keskuskuvioineen. 1937 paljastettiin uudelleen kalkkimaalaukset.

Vanhat hautausmaat ovat kiehtovia kulttuuriympäristöjä vanhoine rakennuksineen, pappiloineen ja tarinoineen, jotka jokaisella kivellä on omansa.

Vanha aita

 

Tonto.

 

Unohtunut pistolapio.

Pappilamiljöö.

Elea metsän tyttö. Voi pikkuista.

Kaikkien kirkkojen ja hautausmaiden jälkeen Tonto antoi vallan pelihimolle kotimatkalla pistäytyessämme Casino Royalessa... eikun siis Mustion murkinassa jätskillä.

Mustion autioitunut keskus.

Olen nähnyt Paratiisin ja Satumaan

Vakaa aikomus oli tänään syventyä etsimään käyntiä Narniaan vatehuoneen kätköistä, mutta kotiseutumatkailu on aina oiva syy lykätä moisia. Ehtiihän sitä. Eikös loman tarkoitus ole virkistyä? Kenttälounaan ääressä keskustelimme vaihtoehdoista, jotka näin talvisaikaan ovat rajalliset uupuvan valon myötä. Niinpä lähdimme vain ajelemaan ja etsimään Paratiisia.

 Tässä vaiheessa selvisi, että takaisinkaan ei kannata kääntyä.

Ja siinä se sitten oli, kiinalaisen puhelinnavigaattorin mukaan mäennyppylän päällä, tien vasemmalla, mutta meistä kyllä oikealla puolen.

Alun perin Somerjoen kioskina tunnetun kioskin perustivat Rauli Somerjoen vanhemmat Gunnar  ja Elina Somerjoki. Perheen isä Gunnar Somerjoki oli joutunut jäämään sairauseläkkeelle kattohuopatehtaalta ja perhe tarvitsi lisäansioita. Kioski nousi Helsingintien varteen, muutaman sadan metrin päähän perheen kotitalosta Aholasta Someron Hirsjärvellä vuonna 1962. Kioskin urakoi somerolainen maatalous- ja rakennusalan yrittäjä Aimo Laakso, ja rakennus valmistui lopulta kolmessa illassa. Nykyisin se on kunnostettu kymmenen vuoden rappion jälkeen ja Somerniemen nähtävyyksiä. 

Loogista oli Paratiisin jälkeen suunnata etsimään tietenkin itse esikuvaa, Rauli Badding Somerjokea.  Hänen leposijansa on Someron kirkolla. Se on Kirkonmäellä sijaitseva Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema, tyyliltään uusgoottinen punatiilinen pitkäkirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1859.

Takaa. Hyvin erikoinen kirkko.

 Etsiminen umpihangessa olikin kartasta huolimatta yllättävän vaikeaa, vaikka tässä paikassa etsityt henkilöt eivät juokse karkuunkaan. Yritin kyllä jahdata koreaa fasaania, joka koikkelehti hautojen välissä, mutta se juoksi karkuun. Löytyihän se hautakin viimein, vaikka paikkakuntalaiset tytötkään eivät osanneet neuvoa. Väärää sukupolvea.

14. tammikuuta 1987 Rauli Badding Somerjoki kuoli 39-vuotiaana alkoholimyrkytyksen, sydäninfarktin ja keuhkoputkentulehduksen seurauksena. Somerjoen veli Kari Somerjoki menehtyi 1989 ravintolan järjestysmiehen pahoinpideltyä hänet. Veljekset on haudattu Someron hautausmaalle vierekkäin.

Toinen Someron suuri musiikkimies on tietenkin tangosäveltäjä Unto Mononen. Kukapa meistä ei tuntisi Satumaa-tangoa. Mononenkin oli viinamäen miehiä, ja kuoli traagisesti itseaiheutettuun pistoolin laukaukseen. Vahinko vai itsemurha? Eipä ollut vanha hänkään.

Jäätaidetta hautausmaalla.

Ja sitten kotiin pimenevässä illassa!