Duunissa

Aamulla oli lohjalaisten matkailutoimijoiden palaveri ja aamukahvit Rantasipi Siuntion Kylpylässä. Siuntion Kylpylä sijaitsee kätevästi parinkymmenen minuutin matkan päässä kotiovelta. Ihmettelenkin, miksen ole aiemmin käyttänyt paikan palveluja hyväkseni. Allasosasto oli ihana ja DaySpasta on saatavissa kaikenlaisia hoitoja, puhumattakaan siitä, että hotelliaamiainen on aina hotelliaamiainen. Jonain vapaapäivänä voisikin käydä ensin uimassa ja saunassa ja sitten nauttia aamiaisen kaikessa rauhassa hemmotellen itseään.

Rakennus on ulkoapäin tyypillinen 70-80 -lukujen taitteen betonikompleksi.

Huoneet ovat viihtyisiä.

Eniten kuitenkin odotan keväämmällä pääseväni luontoliikuntapuistoon. Siellä on kiinnitetty huomiota esteettömyyteen ja se on kaikille avoin.

Teimme kyllä hotelliin tutustumisen lisäksi ahkerasti töitä päivittäen lohjalaisen matkailun kuulumisia ja verkostoituen monenlaisten toimijoiden kanssa, mutta niistä myöhemmin varmasti lisää.

Nurkilla

Meidät oli tänään kahlittu jälleen kellon orjiksi, sillä perheeni nuorella oli koulupäivä. Illalla oli vähän suunniteltu Someron suuntaa, kun testasimme Tonton uutta kattilaa glöginlämmityksessä. Päädyimme nyt rajatun ajan puitteissa kuitenkin keskittyä tärkeimpään, eli hyvään suunnitteluun. Tuliharja jäi talliin ja otimme vasen-oikea -hahmottamisesta kärsiville suunnitellun auton ja porhalsimme ensin Roution apsille Lohjan Matkailupalvelukeskuksen runsaille esitehyllyille. Muutamaksi illaksi piisaa nyt lukemista.

Mustakaapu viisaa.

Olimme juuttua jo ABC:n Deli Bakersiin... Rekolan Panimon Kuusenkerkkäolutta sain joulun alla maistaa Fiskarsin markkinoilla. 

Eräs rakennus on kiinnostanut meitä jo vuosia. Havaitsin sen joskus viedessäni tytärtä Kisakallion urheiluopistolle salibandyharjoituksiin. Se on salaperäinen, hylätty, kaunis, ja kesäisin sen pihalla laiduntavat Koivulan tilan lampaat luovat oudon tunnelman rakennuksen ympärille. Kyseessä on ns. Setolan talo Karnaistentien varrella Routiolla. Se on muodostettu kantatilasta ja siihen vuonna 1599 liitetystä toisesta tilasta. Se on entinen ratsutila, joka ostettiin perinnöksi vuonna 1769. Talon omistajat tunnetaan keskiajalta lähtien. 

Talon takaa paljastuvat hieman yllättäen vanhat, tilan vanhan päärakennuksen rauniot. Tämä 1700-luvun jälkipuolella rakennettu talo tehtiin harmaakivestä ja  siinä oli lähes metrin paksuiset muurit, jotka olivat aikoinaan ulkopuolelta rapatut. 

Kurkistus ikkunasta

 






Koivulan kartano sijaitsi matkan varrella, kun alkoi jo tehdä mieli kahvia lumessa rämpimisen jälkeen.Koivulan talo muodostettiin noin vuonna 1650 seitsemästä Karnaisten kylän rälssitilasta. Tämänkin tilan omistajat tunnetaan keskiajalta lähtien. Kesällä siellä on kahvila, majoitusta ja hyvää ruokaa.

Tilalla on hieno sepän paja, joka nyt ei ollut auki, mutta jossa olen aikaisemmin vieraillut. Kaikkea mukavaa ja hienoa taottuna. Noihin ikkunankoristeisiin olen aivan rakastunut! Onhan niillä käytännön tarkoituskin estää murtomiehiä.
 

Sitten kahville! Routiolla sijaitsee aivan uusi kahvila, Chef 's Cafe & catering. Sorruimme totaalisesti. 

Meillä oli vielä hetki aikaa piipahtaa Lohjan Museolla tervehtimässä Robert Boldtia. Tonto on kumman kiintynyt Robertiin ja olemme molemmat kiintyneitä paikkaan. Käymme siellä usein eri vuodenaikoina. Aina löytyy tutkittavaa. Museo on entinen pappila, vanhempani on vihitty siellä 1960.

Tunnistimme eläinten jälkiä koskemattomalla lumella ja törmäsimme rusakkoon, joka käy ilmeisesti yrttitarhassa popsimassa. Miltähän se maistuu, koko talven mäkimeiramia, kuminaa ja muita pappilan vanhanaikaisia yrttejä popsineena...

Tänään piti tehdä kotitöitä

Aamulla vaihdoimme Tonton kanssa viestejä, että ei jaksa, ei viitsi, kurja ilma, liukasta, kotitöitä rästissä. Lapsillakin oli koulupäivä.

Kuitenkin jo aamupäivän aikana mieli muuttui ja ennen lasten hakua koulusta päätimme viettää pikaisen kierroksen lohjalaisessa Virkkalan taajamassa. Kun on kaksi näin tehokasta daamia kyseessä, puolessatoista tunnissakin saa otettua irtioton tiski- ja pyykkikoneiden syövereistä.

Muuan pystintynkä oli jo kauan kiusannut meitä. Tiesimme toki, että se oli kirjailija Arvid Järnefeltin muistomerkki. Jotenkin siitä on vain niin helppo ajaa ohi, ettei koskaan ole tullut käytyä lähemmin tutkimassa. Järnefelthän asui loppuelämänsä Lohjalla, Virkkalassa Rantalan tilalla.Harva on varmaan lukenut Järnefeltiä, mutta hän on myös tunnettu yhtenä Päivälehden, Helsingin Sanomien edeltäjän, perustajista.

Päätimme perustaa pystinputsaajien yhdistyksen, kantaa topz-puikkoja tästä lähtien aina mukanamme ja putsata kaikkien kohtaamiemme pystien kakitut korvat.

Arvidia tervehdittyämme ajoimme Tuliharjalla Kässän talolle. Kässän talolla on oma merkityksensä lohjalaiselle historialle. Kässän tila on alunperin ollut keskiaikainen kantatila. Myöhemmin Kässän talolla on ollut kunnansairaala, Kalkkitehtaan työterveyshuolto ja  nykyisin se on kulttuuri-, taide- ja juhlatila. Peruskorjauksesta 1994 on jo senverran aikaa, että ehostusta tämä kaunis rakennus alkaa kohta jo taas kaivata. Odottelemme kevättä, kesää ja tulevia taidenäyttelyitä.

Hippasen oli vielä aikaa ennen lasten noutoa koulusta. Poikkesimme Virkkalan keskustassa sijaistsevaan entisen Yngve Nymanin kodinkoneliikkeen paikalle perustettuun Hilman Herkkuun.

Ampu (oik.) ja Tonto (vas.) -selfie.

Hilman herkku -kahvila on yhditelmä kirpputoria, kahvilaa ja taidenäyttelytilaa. Nyt siellä oli Kari Saariston Hortoilua Pariisissa -näyttely, Karin kuvia Pariisista 90-luvun alusta.

Puolentoista tunnin pikairtioton kotitöistä kruunasivat kirppariosastoa edustavat actionfiguurit, jotka näyttivät siltä kuin lähtisivät juuri laittamaan Virkkalaa maan tasalle yhtenä leluarmeijana.

Kahdenlaisia sonneja

Tänään oli tarkoituksena matkata Vekarajärvelle juuri armeijapalveluksensa aloittaneen Esikoisen läheisten päivään, mutta koko eilisen ja yön tuprunnut lumi ja vaikeat keliolosuhteet estivät sitten reissun. Paluu olisi tapahtunut vielä yötä myöten, joten päätös oli viisas. Minua harmitti todella paljon, mutta kun uskollinen ystäväni Tonto ehdotti kierrosta Nummelle, lohdutukseksi lähdimme sunnuntaiajelulle.

Päätimme ajaa maisemareittiä, ja pysähdyimmekin ensimmäiseksi Palvelukoti Jokelan parkkipaikalle ja kahlasimme välillä lähes polvenkorkuiseksi tuprunneessa lumessa Väänteenjoen padolle. Lohjanjärveltä on yhteys Väänteenjoen kautta pohjoisempana sijaitsevaan Hiidenveteen. Järvien välissä on Väänteenjoella pato, jossa on veneliikennettä varten kesällä 2009 avattu sulkuportti. Pato tarvitaan, koska Hiidenvesi toimii pääkaupunkiseudun varavesialtaana ja sen pinta on tämän vuoksi säännelty. Kesäisin täällä voi katsella joutsenia. Ehkä palaamme ensi kesänä joelle niitä katsomaan.

Odotan kesää.

Nummi ja Pusula yhdistettiin yhdeksi kunnaksi 1981 ja sen nimestä käytiin paljon keskustelua, eikä aina niin vakavasti. Ehdotettiin Pummia, Nusulaa, Pummi-Nusulaa mutta Nummi-Pusula siitä sitten tuli. Osaksi Lohjaa tämä yhdistelmä liitettiin 2013.

Edellisiltana Teemalta tulleen sonnidokumentin innoittamana pysähdyimme Hyrsylän mutkaan.

Woima-sonni.

Kuin mummot lumessa selvisimme tästäkin: Eteenpäin! Seuraava kohde olikin sitten Nummen kirkonkylä ja siellä kirkkomaan kupeessa oleva v. 1750 perustettu Nummen Lainajyvästön aitta. Se oli entisajan pankki, jonne talletettiin viljaa ja josta sitä lainattiin.

Kissaa vai hiirtä varten?

Nummen harmaakivikirkko on valmistunut 1822 ja edustaa uusklassismia. Kerään kirkkoja. Koska pidän historiasta, taiteesta, arkkitehtuurista ja tarinoista, ne yhdistyvät usein paikkakuntien kirkoissa, joihin on siksi hauska tutustua.

Hilpeyttä hautausmaalla aikaansaivat Toimi Kotivalo XX:n nimi, jonka bongasimme eräässä kivessä, ja mietimme alkoholin mainoskiellon takia Karjalaan jääneiden muistomerkillä, olisivatko kaikki Karjalaan jääneiden muistomerkit maassa syytä kieltää.

Nummelta Pusulaan. Pikkuteitä. Ihastelimme kaikkia länään lysähtäneitä harmaita latoja, sänkipeltojen ruskeaa ja valkoista ja pelloissa näkyviä hauskoja ajoraitoja.

Iloksemme huomasimme, että vaikka reissuillamme ovet ovat vain harvoin auenneet satunnaisille turisteille, nyt oli mahdollisuus päästä myös sisältä tutustumaan Pusulan puukirkkoon. Hiivimme sisään kesken jumalanpalveluksen ja istuimme takariviin. Messun jälkeen pappi kätteli messuväen ja kertoi meille, että jos seurakuntamestari Harrilla olisi aikaa, hän saattaisi kertoa meille enemmän kirkosta. Ja näin kävi! Uskomattoman ystävällisesti hän vapaapäivänään kertoi meille kirkon historiasta. Kirkko valmistui v. 1838, mutta se oli täysi susi. Katto oli liian painava, eivätkä seinät kestäneet sitä. Kattoa madallettiin sitten 8 metriä. Korjaustyö valmistui vuonna 1859.

Kirkkokahvit nautimme Pusulan Nesteellä. Täällä tapasimme sitten ne toisenlaiset sonnit. Kylän aikamiespojat naureskelivat varsin kaksimielisillä vitseillä lattialle levinneestä taskujeni sisällöstä, mm. kameran varaparistoista. Kyllä me ihan reippaasti pilke silmässä vastasimme samalla mitalla. Suklaamunkki maistui ihan siltä kuin muistin lapsuuden suklaamunkin maistuneen.

Nopea kotiinpaluu Vihdin kautta. Viima paheni, mutta tämän halusin tallentaa, koska sitä en ole aiemmin huomannutkaan. Taustalla näkyy Vihdin kirkko.

5 tuntia viimaa ja tuiskua. -3° - -5°C. 85 kuvaa. Kotiin tullessa lenkille vielä koirien kanssa ja sitten vietinkin puoli tuntia lapion varressa kaivamassa ohiajaneen auran jäljiltä omaa autoa hangesta. Saa takuuvarmasti unta ensi yönä. Happimyrkytys.