Kylmät kädet, lämmin sydän

Joulun jälkeiset rikkinäiset viikot ovat saaneet sisäisen kellon sekaisin. Aamulla heräsin muutaman täysikuun aiheuttaman valvontayön jälkeen lauantaifiiliksissä, ja kesti tovin tajuta, että onkin tiistai. Pakkasta oli aamulla reippaat 14 astetta, mutta kun Tonto kyseli lähtöhalukkuutta, pakkasta oli enää lymmenkunta astetta. Kirjoissa Tonto poistuu vaatimattomasti takavasemmalle pahikset hoideltuaan huutamalla kirjavalle ponilleen: "Lähdetään, Tuliharja", mutta me starttasimme hopeisen Sitikan ja ilmestyimme Mustiolle näyttävästi, pukeutuneina kerroksittain kuin venäläismummot Siperiassa.

Ensimmäinen pysäkki oli Mustion voimalaitoksen takana oleva uimaranta, simstrand på svenska. Lapsena luulin muuten uima-allasta merkitsevän simbassängin tarkoittavan simpanssin sänkyä.

Mustion pato "takaapäin".

Mustion linnan puutarha on paikka, jossa käymme usein kuvaamassa. Eri vuodenaikoina sieltä löytyy aina jotain uutta.  Puutarhan ovat löytäneet monet satunnaiset päiväkävelijät myös talvisaikaan. Täällä muuten tervehditään vastaantulijaa, joidenkin kanssa vaihdetaan pari hilpeää sanaa, mutta vähintään nyökätään ja hymyillään.

Tänään kokemus Mustiolla oli melko kokonaisvaltainen. Mukana oli nimittäin Haju. Joku sula laskuoja haiskahti melko hirveältä, onneksi kuvissa ei ole mukana hajua ja makua. Veikkailimme jonkun kreivittären hukkuneen ojaan.

Mustion kirkko.Kirkko on rakennettu  1757 - 1761 tehtaanseurakunnan kirkoksi. Kellotapuli on peräisin vuodelta 1778.

Linnan lummepolulla oli meitä ennen kulkenut vain pupujussi.

 Ja sitten kamera suuttuikin pakkasesta. Varpaat jäätyivät. Urheasti Tonto ja Ampu kömpivät vielä lenkin linnan puistossa, Ampu surullisena vanhan Lumiansa varassa.

Homma hanskassa, hanskat hukassa, hukka metässä ja mettä tulessa.

Kun Tonto kotimatkalla yritti ehdottaa Ahtialan kartanon tiedustelureissua, möksäävä Ampu parahti, että koska kamera teki lakon, ei mennä enää minnekään.