Turistina Lohjalla

Eilen pääsimme Tonton kanssa peruutuspaikoilla Lohjan kaupungin ihan lohjalaisia varten järjestämälle kiertoajelulle Tutustu Lohjaan turistina. Lohjan Matkailun Helena laittoi tekstarin, jossa tiedusteltiin vieläkö haluamme mukaan, ja halusimmehan me.

Päivä olikin mitä kaunein, kun kurvasimme oikein säföörin kuljettamina Kirkkokentälle. Kuten aina kun useampi reissuryhmä on lähdössä samasta paikasta, matkaamme oli eksyä pari ihan toiselle reissulle lähtijää.

Lähdimme siis Lohjan Pyhän Laurin kirkolta. Korkeassa bussissa istuminen muuten antoi ihan uuden perspektiivin nähtävyyksien katseluun. oppaanamme toimi oiva Tarja Karlsson ja Matkailun puolelta Helena Kontio.Ihailen ammattitaitoisen oppaan taitoa. Uskomaton määrä detaljeja, tarinoita ja tietoa kaikesta ympärillä vilistävästä tuli kuunneltua sujuvalta oppaalta, joka kolmen tunnin kiertoajelun aikana ei juurikaan ollut vaiti.

Kierroksella kuultiin eri kaupunginosista, lohjalaisuudesta, tarinoita, historiaa, matkailukohteista, uusista asuinalueista ja kaavoituksesta, teollisuudesta, kulttuurista ja paljosta muusta.

Bussista ei paljon voinut kuvata. Näistä suurin osa on ihan kännykkäräpsäisyjä tällä kertaa. Bussi ajoi reittiä Paloniemi-Kisakallio-Muijala- Virkkala-Lohjansaari- Gunnarla ja Lohjanharjun alue.
Alitalon viinitilalla pysähdyimme kahville. Kahvin ja omenapiirakan kera nautimme calvadosit.

Kierros oli tosi mukava! Tosin voimme Tonton kanssa pitää itseämme jo varsin valistuneina Lohja-tutkijoina, sillä lähes kaikissa paikoissa olemme jo aikaisemmin käyneet kuvailemassa, jo ennen blogini alkua. Muutama tosi hyvä uusikin tutkimuskohdevinkki tuli myös oppaalta.

Kierroksen jälkeen ilma oli niin hieno, että päätimme vielä kiertää Lohjalla vierailevan värikkään Tivoli Seiterän kautta katsomassa maanläheisten värien ja luonnon jälkeen kirkkaita, iloisia karkkivärejä!

Hauskaa kevättä! Seuraavana päivänä olikin sitten paluu arkeen, kun markkinapäivä sunnuntai oli niin sateinen, että sinne ei kiinnostanutkaan enää lähteä katselemaan eikä kastelemaan itseään.

Suosittelen näitä ilmaisia Lohja-kiertoajeluita, tämän kevään aikana niitä on vielä kahdeksan. 

Vaalipäivän vaellus

Mark Twain on sanonut vapaasti suomentaen, että poliitikkoja ja vaippoja on vaihdettava usein - samasta syystä. En allekirjoita välttämättä kirjailijan mielipidettä täysin, mutta koen äänestämisen silti tärkeäksi tavaksi vaikuttaa. Tonton kanssa olemme käyneet monesti yhdessä äänestämässä, ja niin nytkin. Sieltä sitten läksimme vaalipäivän kotiseutukiertueelle. 

Taannoinen kevätmyrsky kohteli kaltoin vaalimainoksia, ja olen iloinen, että ne häipyvät nyt maisemista ja teiltä. Melkoinen sekamelska ja sotku on vallinnut risteyksissä ja tienpenkoilla. Hämmästyttävin mainos oli ehkä kuitenkin allaoleva, joka läheltä katsottuna sai näyn ikuisesti syöpymään verkkokalvoilleni. Tyypin yläosa oli vartalomaalaus eikä paita, ja nippelit näkyivät. Onneksi ehdokkaalla oli sentään jalassa trikoot, jotka kyllä pullottavat hieman sopimattomasti.
 

Napa näkyy - naurattaa.

 

Asemalla ensin pikku pysähdys - pysähtyisiköhän juna näin lahoon stoppariin?

Tuoreen puun tuoksu.

Päätimme piipahtaa Suitian linnassa. Suitian linna (Svidja slott) on Siuntiossa sijaitseva maatila. Tilan historia ulottuu aina 1400-luvulle, jolloin tilan ensimmäiseksi omistajaksi mainitaan Hämeen linnan vouti ja Raaseporin tuomiokunnan tuomari Björn Ragvaldson. Sen jälkeen useita eri sukuja on omistanut tilan, muun muassa Reuterholmin vapaaherrallinen suku.1930-luvulla valtio lunasti tilan Vapaussodan Invalidien Liiton käyttöön työhuoltolaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin tila siirtyi Sotainvalidien Veljesliitolle. Kartano oli 1975 - 2006 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan käytössä. Nyt se on myynnissä. Hintaa on todennäköisesti toistakymmentä miljoonaa, joten päätimme haudata ostoaikeet. Kartanossa on kuvattu monia elokuvia, mm. Tähdet kertovat, komisario Palmu ja Kummeli kultakuume. Suitia on uskomaton kulttuurihistoriallinen miljöö monine rakennuksineen.

Ulkoseinän yksityiskohta.

Kelpaisi tästä astua ulos aamulla, katsoa tiluksia ja haukotella makeasti.

Puutarhaan vievissä portaissa on venäläistä kirjoitusta.

 Suitiasta on ennenvanhaan vienyt oma, puiden reunustama tie suoraan kirkolle. 

Auton ikkunasta.

 

Seuraavaksi poikkesimme mielettömän upealle näköalapaikalle nimeltään Krejansberget. Kirkon läheisyydessä 72 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavalta Krejansbergetiltä aukeaa huikeat näkymät. Sieltä voi nähdä Kirkkojoen laakson, Gårdskullan kartanon, Suitian linnan, kirkon sekä osan Tjusträskin järveä.

Siuntion kirkko Krejansbergetiltä.

Kallion laella on kaikkiaan viisi pronssikautista (1500-500 e.Kr.) hautaröykkiötä. Nämä korkeat mäet ovat jääkauden jälkeisinä aikoina olleet saaria ja luotoja, kun taas kaikki näkyvillä oleva alava peltomaa on lainehtinut merenä. Pistää miettimään suorastaan. Näillä mäillä on  siis jo pronssi-kaudella 3500 vuotta sitten ollut ihmisiä, tosin maisema on ollut aivan erilainen.

Polku mäelle lähtee Siuntion kotiseutumuseon pihasta. Matka perille on jotenkin kuin satumetsässä kulkisi. Pysähdyimme mäeltä tultuamme myös joenrantaan, mistä vanha silta on joskus ylittänyt joen.

Vaalikahvit nautimme Siuntion Löpö ja Lounaassa, entisellä huoltoasemalla. Kuka muuten tietää, mikä tämä allaoleva omituinen kasvi on? Sitä oli muutamassa paikassa isoina esiintyminä. Tuli ihan mieleen takavuosien Triffidien kapina -sarja. Olenko niin vanha, ettei kukaan muu muista?

Kettukallion elämystilalla

Viikonloppu helli lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Perjantain ja lauantain pihatalkoilun jälkeen reidet ja takamus huusivat hoosiannaa kymmenien kärrättyjen kottikärryllisten jälkeen, joten sunnuntaina olikin palkinnoksi hauskaa viettää päivää kahden hyvän ystävän kanssa: kameran ja pikkukettu Tonton kanssa.

Talon pikkuväeltä unohtuneet kettulapaset. Kettulapsien kettulapaset, siis.

Tänään oli avointen ovien päivä Kettukallion elämystilalla. Viime käynnistä onkin jo muutama vuosi, silloin splättäsimme siellä eli pelasimme kuulapyssysotaa ja söimme, saunoimme ja paljuilimme. Kettukallio sijaitsee Lohjan Karstulla kauniin Sammatintien mutkien ja mäkien takana. Joenlahden mutkassa jouduimme pysähtymään ensimmäisen kerran, kun lempivä joutsenpari pysäytti meidät kovin sopimattomasti tirkistelemään. Sen verran kaukana olivat, että enpä laita kuvaa kahdesta valkoisesta läiskästä keskellä sinistä lahdenselkää, mutta paljastan, että pikku joutsenia on luvassa.

Aurinko paistoi. Vastaanotto oli rento ja lämmin, isäntäväki opasti Tuliharjan parkkiin ja kävi heti varmistamassa, että meistä huolehditaan. Kettukallio on paljon täynnä kaikkea herkullista kuvattavaa, vanhoja esineitä ja harmaata hirsiseinää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Vanhoja colapulloja.

Kiehtova kallo. Vuohi?

Tuli kodassa.

Savu poistui kodan katossa olevasta reiästä luoden tunnelmallista hämyä kotaan.

Joku pikkupoika on joskus leikkinyt tällä.

 Kahvillehan me ensimmäiseksi suunnistimme Chef's Cafe & Cateringin kahvipisteeseen. Tällä kertaa valinta osui omenapiirakkaan, mutta silmät söivät enemmänkin. Yritimme kuvata haudutetun teen kannusta nousevaa höyryä, mutta emme oikein onnistuneet, sitävastoin chef Jani tallentui hauskasti "härkätaistelukuviin".

Härkätaisteluesitys? (C) Sari H Kettunen.

No vähän aavistaa kuuman teen höyryä.

Määenkestä! Ihanaa suklaakakkua!

Aurinkoi heijastui värillisten pullojen läpi hauskasti.

Olisikohan Vaahteramäen Eemeli veistänyt tämän puuvajassaan? Ainakin on hauska kuvitella näin. Esineillä on tarinansa.

Portaat ylös kalliolle, kukkulalle.

Repun pehmusteista talitintti kävi nokkimassa pesäntekotarvikkeita. Pariin otteeseen yritimme päivystää sitä samaan kuvaan, mutta eihän kukko käskien laula, saati edes talitiainen.

Rastiradan yhtenä tehtävänä oli arvata pikkusaaren koko.

Mäen päällä on hieno näköalapaikka alas "kylään".














Siellä on myös mökki, jossa on kaikki nykyajan mukavuudet tiskikoneesta lähtien ja tilaa isommallekin porukalle yöpyä. Mukava sauna, jonka olen aiemmin testannut, tarjoaa hyvät pehmeät löylyt ja sen terassilla on kiva istua iltaa. Rastiradalta oli mahdollisuus voittaa yöpyminen 10 hengelle Kettukalliossa. Voi kun kerrankin kävisi köyhälle mäihä!

 

 Päätimme retken talon tarjoamaan grillimakkaraan. Istuimme nuotiolla ja nautimme päivästä.

Kotimatkalla lievä savun tuoksu seurasi meitä. Totesin autossa tuoksuvan pekonilta. Tonto vilkaisi minua pilke silmässä ja totesi, että kun me olemme kyseessä, voidaan ennemminkin puhua savunaudasta. Kotipihalla ensimmäiset sadepisaat tipahtivat juuri tuulilasiin pihaan ajaessa. Täydellinen ajoitus!