Kettukallion elämystilalla

Viikonloppu helli lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Perjantain ja lauantain pihatalkoilun jälkeen reidet ja takamus huusivat hoosiannaa kymmenien kärrättyjen kottikärryllisten jälkeen, joten sunnuntaina olikin palkinnoksi hauskaa viettää päivää kahden hyvän ystävän kanssa: kameran ja pikkukettu Tonton kanssa.

Talon pikkuväeltä unohtuneet kettulapaset. Kettulapsien kettulapaset, siis.

Tänään oli avointen ovien päivä Kettukallion elämystilalla. Viime käynnistä onkin jo muutama vuosi, silloin splättäsimme siellä eli pelasimme kuulapyssysotaa ja söimme, saunoimme ja paljuilimme. Kettukallio sijaitsee Lohjan Karstulla kauniin Sammatintien mutkien ja mäkien takana. Joenlahden mutkassa jouduimme pysähtymään ensimmäisen kerran, kun lempivä joutsenpari pysäytti meidät kovin sopimattomasti tirkistelemään. Sen verran kaukana olivat, että enpä laita kuvaa kahdesta valkoisesta läiskästä keskellä sinistä lahdenselkää, mutta paljastan, että pikku joutsenia on luvassa.

Aurinko paistoi. Vastaanotto oli rento ja lämmin, isäntäväki opasti Tuliharjan parkkiin ja kävi heti varmistamassa, että meistä huolehditaan. Kettukallio on paljon täynnä kaikkea herkullista kuvattavaa, vanhoja esineitä ja harmaata hirsiseinää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Vanhoja colapulloja.

Kiehtova kallo. Vuohi?

Tuli kodassa.

Savu poistui kodan katossa olevasta reiästä luoden tunnelmallista hämyä kotaan.

Joku pikkupoika on joskus leikkinyt tällä.

 Kahvillehan me ensimmäiseksi suunnistimme Chef's Cafe & Cateringin kahvipisteeseen. Tällä kertaa valinta osui omenapiirakkaan, mutta silmät söivät enemmänkin. Yritimme kuvata haudutetun teen kannusta nousevaa höyryä, mutta emme oikein onnistuneet, sitävastoin chef Jani tallentui hauskasti "härkätaistelukuviin".

Härkätaisteluesitys? (C) Sari H Kettunen.

No vähän aavistaa kuuman teen höyryä.

Määenkestä! Ihanaa suklaakakkua!

Aurinkoi heijastui värillisten pullojen läpi hauskasti.

Olisikohan Vaahteramäen Eemeli veistänyt tämän puuvajassaan? Ainakin on hauska kuvitella näin. Esineillä on tarinansa.

Portaat ylös kalliolle, kukkulalle.

Repun pehmusteista talitintti kävi nokkimassa pesäntekotarvikkeita. Pariin otteeseen yritimme päivystää sitä samaan kuvaan, mutta eihän kukko käskien laula, saati edes talitiainen.

Rastiradan yhtenä tehtävänä oli arvata pikkusaaren koko.

Mäen päällä on hieno näköalapaikka alas "kylään".














Siellä on myös mökki, jossa on kaikki nykyajan mukavuudet tiskikoneesta lähtien ja tilaa isommallekin porukalle yöpyä. Mukava sauna, jonka olen aiemmin testannut, tarjoaa hyvät pehmeät löylyt ja sen terassilla on kiva istua iltaa. Rastiradalta oli mahdollisuus voittaa yöpyminen 10 hengelle Kettukalliossa. Voi kun kerrankin kävisi köyhälle mäihä!

 

 Päätimme retken talon tarjoamaan grillimakkaraan. Istuimme nuotiolla ja nautimme päivästä.

Kotimatkalla lievä savun tuoksu seurasi meitä. Totesin autossa tuoksuvan pekonilta. Tonto vilkaisi minua pilke silmässä ja totesi, että kun me olemme kyseessä, voidaan ennemminkin puhua savunaudasta. Kotipihalla ensimmäiset sadepisaat tipahtivat juuri tuulilasiin pihaan ajaessa. Täydellinen ajoitus!