Vaalipäivän vaellus

Mark Twain on sanonut vapaasti suomentaen, että poliitikkoja ja vaippoja on vaihdettava usein - samasta syystä. En allekirjoita välttämättä kirjailijan mielipidettä täysin, mutta koen äänestämisen silti tärkeäksi tavaksi vaikuttaa. Tonton kanssa olemme käyneet monesti yhdessä äänestämässä, ja niin nytkin. Sieltä sitten läksimme vaalipäivän kotiseutukiertueelle. 

Taannoinen kevätmyrsky kohteli kaltoin vaalimainoksia, ja olen iloinen, että ne häipyvät nyt maisemista ja teiltä. Melkoinen sekamelska ja sotku on vallinnut risteyksissä ja tienpenkoilla. Hämmästyttävin mainos oli ehkä kuitenkin allaoleva, joka läheltä katsottuna sai näyn ikuisesti syöpymään verkkokalvoilleni. Tyypin yläosa oli vartalomaalaus eikä paita, ja nippelit näkyivät. Onneksi ehdokkaalla oli sentään jalassa trikoot, jotka kyllä pullottavat hieman sopimattomasti.
 

Napa näkyy - naurattaa.

 

Asemalla ensin pikku pysähdys - pysähtyisiköhän juna näin lahoon stoppariin?

Tuoreen puun tuoksu.

Päätimme piipahtaa Suitian linnassa. Suitian linna (Svidja slott) on Siuntiossa sijaitseva maatila. Tilan historia ulottuu aina 1400-luvulle, jolloin tilan ensimmäiseksi omistajaksi mainitaan Hämeen linnan vouti ja Raaseporin tuomiokunnan tuomari Björn Ragvaldson. Sen jälkeen useita eri sukuja on omistanut tilan, muun muassa Reuterholmin vapaaherrallinen suku.1930-luvulla valtio lunasti tilan Vapaussodan Invalidien Liiton käyttöön työhuoltolaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin tila siirtyi Sotainvalidien Veljesliitolle. Kartano oli 1975 - 2006 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan käytössä. Nyt se on myynnissä. Hintaa on todennäköisesti toistakymmentä miljoonaa, joten päätimme haudata ostoaikeet. Kartanossa on kuvattu monia elokuvia, mm. Tähdet kertovat, komisario Palmu ja Kummeli kultakuume. Suitia on uskomaton kulttuurihistoriallinen miljöö monine rakennuksineen.

Ulkoseinän yksityiskohta.

Kelpaisi tästä astua ulos aamulla, katsoa tiluksia ja haukotella makeasti.

Puutarhaan vievissä portaissa on venäläistä kirjoitusta.

 Suitiasta on ennenvanhaan vienyt oma, puiden reunustama tie suoraan kirkolle. 

Auton ikkunasta.

 

Seuraavaksi poikkesimme mielettömän upealle näköalapaikalle nimeltään Krejansberget. Kirkon läheisyydessä 72 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavalta Krejansbergetiltä aukeaa huikeat näkymät. Sieltä voi nähdä Kirkkojoen laakson, Gårdskullan kartanon, Suitian linnan, kirkon sekä osan Tjusträskin järveä.

Siuntion kirkko Krejansbergetiltä.

Kallion laella on kaikkiaan viisi pronssikautista (1500-500 e.Kr.) hautaröykkiötä. Nämä korkeat mäet ovat jääkauden jälkeisinä aikoina olleet saaria ja luotoja, kun taas kaikki näkyvillä oleva alava peltomaa on lainehtinut merenä. Pistää miettimään suorastaan. Näillä mäillä on  siis jo pronssi-kaudella 3500 vuotta sitten ollut ihmisiä, tosin maisema on ollut aivan erilainen.

Polku mäelle lähtee Siuntion kotiseutumuseon pihasta. Matka perille on jotenkin kuin satumetsässä kulkisi. Pysähdyimme mäeltä tultuamme myös joenrantaan, mistä vanha silta on joskus ylittänyt joen.

Vaalikahvit nautimme Siuntion Löpö ja Lounaassa, entisellä huoltoasemalla. Kuka muuten tietää, mikä tämä allaoleva omituinen kasvi on? Sitä oli muutamassa paikassa isoina esiintyminä. Tuli ihan mieleen takavuosien Triffidien kapina -sarja. Olenko niin vanha, ettei kukaan muu muista?