Pitkäperjantai on Good Friday Virkkalassa

Tätäkin fillaria on yritetty varastaa pihalta.

Huonosti nukuttuina öinä on aikaa miettiä kaikenlaista. Edellisillan reippailu Tonton kanssa ilman kameroita sai lonkat ja selän särkemään koko yön. Joten yöllä diagnosoin itselleni ainakin iskiaksen, bursiitin, välilevyn molskahduksen, nivelrikon, silmäpaon, osteoporoosin, vettä polvessa ja lopunviimein "vettä" päässä. Kolmen maissa yöllä mietin miten loistava idea onkaan, että katuvalot sammutetaan yöksi, ainakin kotikadullani, jossa edellisestä autoilkivallasta on viikko. Sitävastoin leikkipuistossa palaa valo 24/7 siltä varalta, että joku kolmivuotias saa vastustamattoman halun lähteä keinumaan keskellä yötä. Pakkohan näin kauhean yön jälkeen oli lähteä nollaamaan pää.

Tänään kohteeksi otettiin Virkkala. Päätimme tallentaa ensimmäiseksi nuoruusvuosiamme ilahduttaneen Virkkalan Seurantalon, Tikkutalon, sillä jotenkin on sellainen kutina, että kulttuurihistoriallisesta arvostaan huolimatta se seisoo paikallaan enää korkeintaan vuoden. Kalkkitehtaan johtaja Petter Forsström rakennutti sen 1920. 1996 se siirtyi yksityisomistukseen ja sen rappio alkoi. Nuoruudessani siellä oli diskoiltoja ja bändit soittivat siellä.

Tikkutalon ja Kalkkitehtaan välissä on omenapuutarha. Missäpä Lohjalla ei omenapuita olisi. Vesiversoja ei vielä tänä keväänä ole leikattu.

Kalkkitehdas sijaitsee puutarhan toisella puolen.  Kunpa joku järjestäisi sinne joskus kuvaussafarin. Olemme kilttejä, keski-ikäisiä, huonokuntoisia tätejä, jotka eivät ryömi aidan raoista luvatta kuvaamaan.

Virkkalan kalkkitehdas oli Karl Forsströmin vuonna 1897 perustama, Lohjan Kalkkitehdas Oy:hyn kuulunut kalkkitehdas. Vuonna 1919 tehdasta laajennettiin sementtitehtaalla. Tehdas suljettiin vuonna 1994 yhdeksänkymmentäluvun alun laman, etenkin rakentamisen syvän laman vuoksi.Tehdas työllisti parhaimmillaan yli 1 000 työntekijää. Sillä oli suuri merkitys Lohjan työllisyyteen ja infrastruktuuriin.

Petter Forsströmin (1877-1967) muistomerkki on hänen kotinsa pihalla. Taloa ei tosin enää ole, mutta sieltä aukeaa näky suoraan tehtaalle. Puutarhan pohjat ovat vielä jäljellä.

Kalkkitehdas kunnosti aikanaan Virkkalanlahden ja Tuusanlahden väliin työntyvälle Pähkinäniemelle kansanpuiston, joka oli erittäin hyvin hoidettu ja kalkkitehtaan työntekijät käyttivätkin sitä vilkkaasti virkistysalueena.

Vanha laituri on purettu pois. Uusi uimalaituri on sen vasemmalla puolella yhteydessä uimarantaan.

Puistossa on nykyään yleinen uimaranta ja venelaituri. Aikaisemmin puiston alueella oli ravintola ja kaksi tanssilavaa. “Ylälava” purettiin vuonna 1982 ja alalava niinikään 1980-luvulla. Uusi tanssilava rakennettiin puistoon 1990-luvulla. Viime viikolla se poltettiin tuhotyönä.

Pähkinäniemi on Lohjan seudun upeimpia lehtoja. Nimensä se on saanut eri puolella niemeä kasvavista pähkinäpensaista. Puumaiset pähkinäpensaat antavat koko niemelle oman vehmaan leimansa. Pähkinäniemi on arvokas paitsi runsaan pähkinäpensasesiintymänsä, myös ainutlaatuisen kasvi- ja sienilajistonsa vuoksi. Maaperän kalkkipitoisuus sekä alueelle laskeutunut kalkinpöly takaavat monelle uhanalaiselle ja harvinaiselle lajille - erityisesti sammalille ja sienille - sopivia kasvupaikkoja. Vaateliaammista linnuista varsinkin sirittäjä, mustapääkerttu, kultarinta, lehtokerttu

ja satakieli viihtyvät Pähkinäniemessä. Mainittavan arvoinen on myös kotilolajisto.

Virkkalan vesitorni valmistui vuonna 1962 ja on tilavuudeltaan 700 kuutiometriä. Torni sijaitsee Lohjan Fatjassa. Eipä oltu sielläkään koskaan käyty aikaisemmin.

 

Kyllä nyt pääsiäisenä pitää jo ensimmäiset ulkoilmajätskit syödä. Ne nautittiin Roution ABC:llä. Rommirusina on lempijätskini, ainoa ruoka, jossa mielestäni rusinoita voi nauttia. Johtuneekohan siitä rommista...

Tonto ostoksilla.

Alan kaivata kunnon kevättä, aurinkoa, heräävää luontoa ja vihreyttä. Tuntuu, että tämä harmaus ei inspiroi oikein kuvaamista eikä lähtemistä minnekään lähinurkilta.