Mönkään mennyt muinaistulten yö - korvikekuvia

Olin odottanut hartaasti pitkän tauon jälkeen kuvausreissua muinaistulten yöhön, kesäkauden mökkipäättäjäisiin eli venetsialaisiin. Valitettavasti en ennakkolupauksista huolimatta päässyt järvelle, mutta tässä muutama öinen kurja korvikekuva.

Pakkasin karvaiset henkivartijani auton takapenkille ja kurvailin puolen yötä sitten rannalta toiselle ulkoiluttaen koirat ja kameran. Tänä yönä oli erikoisen hyvä olla yksin.

Liessaaaren sillalta Multaanpäälle ja Kalkkisaarille

Liessaaren silta on Lohjan kauneimpia maamerkkejä.

 

Oli upea täysikuu. Odotin koko ajan, että kynnet alkavat kasvaa, muutun karvaiseksi ja alan ulvoa kuulle. Verenhimoinen olinkin jo venekyytini petettyä. Urbaanien fifieni seura rauhoitti. Toinen olisi varmaan välttämättä halunnut lukea karttaa ja toinen toimia kuljettajana. sillä molemmat olivat siirtyneet aina etuistuimille palatessani autolle.

Aurlahden ranta oli hiljainen lukuunottamatta muutamaa nuorta pussailevaa lemmenparia ja palokuntaa, joka puuhaili jotain rannassa. Kiipelyteline saa minussa aina aikaan vastustamattoman halun matkustaa jonnekin, joka olisi yhdistelmä rantaa, Pariisia ja lämpimiä öitä.

Illan synkkyyteen sopi myös hautausmaavierailu. Siellä on aina hienoa. Ismo Alanko on laulanut tähän kuun valaisemaan yöhön sopivasti:

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo
kuolleen miehen nimi
tänne mä päädyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
vaikka linnoissa herrana kulkisin
käskyjä jakaisin
niin multaa suussa makaisin
lopulta kuitenkin

BÖÖÖÖ!