perjantai 4. syyskuuta 2015

Paratiisimyytti elävänä

Opin tänään uuden sanan: dendrologia. Kävin nimittäin arboretumissa. Hui, olen kirjoittanut vasta kaksi lausetta ja jo kummassakin on sivistyssana. Dendrologia tarkoittaa puuvartisten kasvien tutkimista. Ja arboretum on puulajipuisto.

Tuohituomi, Prunus Maackii, satumaisen kullanvärinen runko

Paikka, jossa kävin on Arboretum Magnolia, uusi lohjalainen käyntikohde Lohjanjärven rannalla Karkalissa. Se on alkanut kahden ihmisen intohimoisesta puuharrastuksesta. Suvi Pohjola-Stenroos ja Esa Stenroos ovat nyt avanneet puistonsa vieraiden käydä.




Puiston koko on noin 3 ha. Siellä on puita, pensaita ja perennoja eri puolilta maailmaa. Puisto on avoinna sopimuksen mukaan. Puistossa on suuri määrä muun muassa japanilaisia ja kiinalaisia puita, joita ei kasva muualla Suomessa. Yhteensä puuvartisia kasveja on alueella yli tuhat. Arboretum Magnoliaa hoidetaan puistona, jossa on puiden ja pensaiden lisäksi runsaasti monivuotisia kukkia sekä sipulikasveja. Suurin osa kasveista on merkitty havainnollisin kyltein, joissa on älypuhelimella katsottavat QR-koodit lisätiedon hankintaa varten.


Perheen kissaharrastus näkyy hienovaraisesti kissafiguureina siellä täällä, mutta ei mitenkään päällekäyvästi. Kissa onkin puutarhaan sopiva symboli. Kissakaan ei koskaan paljasta kerralla koko salaperäistä olemustaan.


Tänään oli usvainen, sateinen päivä. Vesipisarat kimmelsivät pienten timanttien lailla kasvien lehdillä. Kesällä puisto on erilainen, auringonpaisteella se on taas erilainen ja kohta alkavan ruskan myötä se jälleen vaihtaa ilmettä. Lokakuussa siellä on pakko käydä! Syksyn väriloisto on nähtävä ja koettava.


"Puutarha, ihmisen tekemä. Multa hoidettu monin käsin. Elävä maa, jota täytyy ruokkia. Mato, sokea renki, tekee hyvää työtä. Ja vehreys kasvaa, nuppu varoen avautuu raskaaksi kruunuksi varrelleen. Tuoksu, joka illan pimetessä voimistuu humisee täyttymätöntä ikävää. Tulee yö. Rastas soittaa hiljaista huiluaan. Taivaalle on joku nostanut tähden. Yhden vain. Kukka huokaa. Kerran vain."
- Hannu Mäkelä




Vastapäätä on Karjalohja ja Päiväkumpu.
Lohjalaiset matkailutoimijat saivat tutustua Arboretum Magnoliaan ja Marja Mellinin puutarhaan. 
Marja Mellinin puutarha sijaitsee 800 m päässä Magnoliasta. Sekin on uusi, ihastuttava puutarhakäyntikohde. Siellä on paljon veteen liittyviä elementtejä ja lammikoita. Siellä viihtyvät sammakot ja vaarattomat, kauniit rantakäärmeet sulassa sovussa ihmisen kanssa.



Pihan kruunaa ehdottomasti kesäpäiväunipaikka, harsonohuin verhoin ympäröity maja, jossa on mitä mukavin kesäisten päiväunien ottopaikka. Sellaista en ole missään muualla koskaan nähnyt. Saatan kuvitella helteisen yön, jolloin rauhaa ei saa missään sisällä, ja maja tarjoaa viileän suojan kuunnella kesäyön ääniä.


Marja on omien sanojensa mukaan näpertelijä, ja suunnittelee Tylypahka-tyyppisiä pieniä yksityiskohtaisia miljöitä ensi kesäksi puutarhaansa.

Ja eikö allaoleva keinu ole maailman romanttisimpia paikkoja hääkuvalle!



Ihminen ei pääse puutarhan ja luonnon kaipuustaan. Se on osa paratiisimyyttiä. Enkä paljasta koko myyttiä nyt.