lauantai 24. tammikuuta 2015

Nurkilla

Meidät oli tänään kahlittu jälleen kellon orjiksi, sillä perheeni nuorella oli koulupäivä. Illalla oli vähän suunniteltu Someron suuntaa, kun testasimme Tonton uutta kattilaa glöginlämmityksessä. Päädyimme nyt rajatun ajan puitteissa kuitenkin keskittyä tärkeimpään, eli hyvään suunnitteluun. Tuliharja jäi talliin ja otimme vasen-oikea -hahmottamisesta kärsiville suunnitellun auton ja porhalsimme ensin Roution apsille Lohjan Matkailupalvelukeskuksen runsaille esitehyllyille. Muutamaksi illaksi piisaa nyt lukemista.

Mustakaapu viisaa.






Olimme juuttua jo ABC:n Deli Bakersiin... Rekolan Panimon Kuusenkerkkäolutta sain joulun alla maistaa Fiskarsin markkinoilla. 


Eräs rakennus on kiinnostanut meitä jo vuosia. Havaitsin sen joskus viedessäni tytärtä Kisakallion urheiluopistolle salibandyharjoituksiin. Se on salaperäinen, hylätty, kaunis, ja kesäisin sen pihalla laiduntavat Koivulan tilan lampaat luovat oudon tunnelman rakennuksen ympärille. Kyseessä on ns. Setolan talo Karnaistentien varrella Routiolla. Se on muodostettu kantatilasta ja siihen vuonna 1599 liitetystä toisesta tilasta. Se on entinen ratsutila, joka ostettiin perinnöksi vuonna 1769. Talon omistajat tunnetaan keskiajalta lähtien. 

Talon takaa paljastuvat hieman yllättäen vanhat, tilan vanhan päärakennuksen rauniot. Tämä 1700-luvun jälkipuolella rakennettu talo tehtiin harmaakivestä ja  siinä oli lähes metrin paksuiset muurit, jotka olivat aikoinaan ulkopuolelta rapatut. 




Kurkistus ikkunasta


















 






Koivulan kartano sijaitsi matkan varrella, kun alkoi jo tehdä mieli kahvia lumessa rämpimisen jälkeen.Koivulan talo muodostettiin noin vuonna 1650 seitsemästä Karnaisten kylän rälssitilasta. Tämänkin tilan omistajat tunnetaan keskiajalta lähtien. Kesällä siellä on kahvila, majoitusta ja hyvää ruokaa.







Tilalla on hieno sepän paja, joka nyt ei ollut auki, mutta jossa olen aikaisemmin vieraillut. Kaikkea mukavaa ja hienoa taottuna. Noihin ikkunankoristeisiin olen aivan rakastunut! Onhan niillä käytännön tarkoituskin estää murtomiehiä.
 


Sitten kahville! Routiolla sijaitsee aivan uusi kahvila, Chef 's Cafe & catering. Sorruimme totaalisesti. 

























Meillä oli vielä hetki aikaa piipahtaa Lohjan Museolla tervehtimässä Robert Boldtia. Tonto on kumman kiintynyt Robertiin ja olemme molemmat kiintyneitä paikkaan. Käymme siellä usein eri vuodenaikoina. Aina löytyy tutkittavaa. Museo on entinen pappila, vanhempani on vihitty siellä 1960.




Tunnistimme eläinten jälkiä koskemattomalla lumella ja törmäsimme rusakkoon, joka käy ilmeisesti yrttitarhassa popsimassa. Miltähän se maistuu, koko talven mäkimeiramia, kuminaa ja muita pappilan vanhanaikaisia yrttejä popsineena...

















1 kommentti:

  1. Löysin blogiisi tuolta Lohjalaiset fb-sivulta (saman kylän tyttöjä olemme).☺
    Ihania kuvia ja tuttuja paikkoja!
    Setolan talon pihapiiri on yksi lapsuuden (vähän pelottavakin) leikkipaikka.
    Joskus sieltä hamalta 70-luvulta, -muuttunut on paikat siitä.
    Pikkutyttönä haaveilin että kunpa voisin isona perustaa sinne hevostallin...☺
    Se oli sellainen päiväuni, -hevosia olen aina pelännyt vaikka niistä tykkäsinkin.

    VastaaPoista