Varaudu vedenpaisumukseen - iltapäivä Porlassa

Tämä herkullinen näky iski näkökenttiimme kuin nyrkki, kun palasimme Porlasta tänään iltapäivällä. Vanha Rambler American, jonka katolla oli kanootti. Jouduimme nimittäin pakenemaan Porlasta uhkaavan sateen edellä muutaman pisaran jo ripsiessä ja taivaan näyttäessä todella uhkaavalta. Peukut kuitenkin tälle amerikanautoharrastajalle, joka osaa sopivasti varautua vedenpaisumukseen!

Porla on Myllylammen alueella sijaitseva vanha vesijättömaa-alue, jonne Hugo Lagus perusti kalanviljelylaitoksen, joka toimi 1916-2005. Siis lähes sadan vuoden ajan! Porla on myös valtakunnalliseen lehtojensuojelualueeseen kuuluva lehtokorpialue, jossa on lukuisia harvinaisia lajeja. Se on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, ja maisemallisesti upea paikka, jossa järvi yhdistyy eksoottisella tavalla allasalueeseen. Olen itse Porlan säilyttämisen kannalla - Pro Porla.

Rentukka kukki.

Saniaiset kurottelivat pieniä nyrkkejään aurinkoon.

 Ilman putkea minun oli turha kuvailla lintuja, enkä edes ole mikään lintubongari. Itse tunnistan hädintuskin variksen ja pulun, mutta se ei estä minua nauttimasta Porlan linnuista. Olen kuitenkin oppinut siellä uusia lajeja, jotka minulle kaupunkilaisena ovat jännittäviä, esim. mustavalkoinen nokikana, valkoposkinen telkkä, silkkiuikku ja ruskeapäinen kaunis haapana.

Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat...

Lokkeja.

Jos jotain on hauska katsella Porlassa, niin kultasäyneitä. Niitä viljellään koristekaloiksi.

Liikkeellä oli paljon ihmisiä.

Porlassa oli paljon ihmisiä. Suosittu ulkoilureitti kulkee sen läpi. Lapset katselivat vanhempineen kaloja ja lintuja. Penkeillä istuskeltiin ja vaihdettiin kuulumisia ystävien kesken. Monella oli kamera mukanaan. Se on selvästi kaupunkilaisille tärkeä ja rakas paikka.

Umpiunessa.

Ranta-alueen kehittäminen on alkanut, mutta näiden houkuttelevien rantalentiskenttien lisäksi tarvitaan muutakin.

Melan Vääntäjien kanoottivaja.

Mutta kun vesi alkoi ropista altaiden pintaan kastellen Tonton ja minut, oli aika lähteä hoitamaan kahvihampaan kolotusta. Tänään Cafe Lauri sai toimia poppamiehenä tässä asiassa. Ensin pikapyrähdys keskusaukiolla.

Toinen lohjalaisia puhuttava ja puhutteleva asia on Puu-Anttila.

Lauriin on kuin olohuoneeseensa menisi. Jukka huutelee tervetulleeksi jo ovella ja kyselee, missäs tällä kertaa kävimme kuvaamassa. Cafe Ole Tontolle ja minulle latte. Tällä kertaa sorruimme Brita-kakkuun.Se vei kielen mennessään.

Meillä on Tonton kanssa vakiopöytä ikkunan ääressä ja katselimme tietysti ulos ohikulkevia ihmisiä. Bongasimme myös tähän loppuun yhden harvemmin kaupungilla nähdyn ajoneuvon.