Tänään oli vuorossa jokaviikkoinen käynti Kisakalliossa tyttären salibandytreenien merkeissä. Minä kun en kuntoile, käytän yleensä harjoitusajan hyväkseni kävelemällä Karnaistenkorven luontopolulla koirien kanssa. Tänään otin kameran mukaan, vaikka tiesin, että pimeys koittaa nopeasti vielä näin varhain keväällä. Tuoreessa muistissa oli vielä viimekeväinen eksyminen, jonka seurauksena löysin itseni Jantoniemen tien varresta, josta oli kuuden kilometrin matka takaisin Kisakallioon. Hyvä minä! Ajattelin etsiä sinivuokkoja, mutta ne eivät vielä olleet uskaltaneet nostaa päitään.
Kisakallio palkittiin ansaitusti viime viikolla Lohjan Matkailugaalassa. Susi Training Centerin tuntevat kaikki, vaikkei olisikaan koripalloharrastaja. Minusta on mukava käpsiä pitkin metsiä ja polkuja, löytää yksityiskohtia ja katsella sitä vilinää ja menoa, mikä siellä on keskellä talveakin. Futisharrastajia pelaamassa, lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä, luonnon ystäviä laavuilla Karnaistenkorvessa ja sisätiloissa eri lajiharrastajia ja kuntoilijoita. Ihan kaikenikäisiä ihmisiä.
 | | |
| Korkealta mäen päältä avautuu puiden välistä Lohjanjärvi ilta-auringon valossa. |
 |
| Avantouimareiden taivas |
 |
| Järvimaisema peilautui rantamakasiinin isoista ikkunoista. |
 |
| Mutta vielä on talveakin ilmassa. |
 |
| Kanoottien banaaniterttu odottaa jo avovettä. |
 |
| Pimeyden vallattua maiseman seurasin harjoituksia. |
Ja loppuun pakollinen selfie. Ei ole villasukkien voittanutta.
PS. Tämä on viimesyksyinen kännykkäkamerakuva Kisakallion laiturista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti