Pieni, viaton viesti messengeristä odotti Tontolta:"Lähdetkö pienelle metsäkävelylle?" Vähänpä taas arvasinkaan, minne jouduimme. Vielä kotitalon takapihalla kaikki oli kaunista ja auvoisaa.
Tällä kertaa kaikki kuvatekstit ovat säkeitä lauluista.
 |
| Miljoona, miljoona, miljoona ruusua, Tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden |
 | |
| Se ruusu on puhdasta purppuraa . |
 |
| Sä muistatko metsätien, kun kahden sen sun kanssas kuljin kerran ennen. Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn pesä. |
Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Kävely oli mukavaa pururataa pitkin Gruotilaan päin, hyttysiä ei ollut ja sää oli miellyttävä. Lohjalaiset saavat olla kyllä onnellisia Harjustaan. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan on aamulla koiran kanssa lenkkeillessä kerätä tähän vuodenaikaan kanttarellit ja pian myös marjat päivän tarpeisiin. Taatusti tuoretta lähiruokaa. Ei, en kerro, mistä löysimme tällä kertaa ensimmäiset kanttarellin alut. Ne jätettiin vielä kasvamaan.
 |
| Kesä heijastuu veteen |
 |
| Ole kuin orkidea paljaalla kivellä Juo pisaroita marjoista harmaalla maalatuista. |
Yhtäkkiä tupsahdimme rämeiköstä sivistyksen pariin. Mitä ihmettä?! Miten kokonainen tiestö ja rakennettava asuinalue on päässyt tupsahtamaan aivan salaa Gunnarlaan? Tiestö on valmis mutta osa tienviitoista viittaa vielä aivan pöpelikköön. Tiennimet viittaavat muinaishistoriaan Kivikauden-, Salpausselän-, Jääkaudenkatuineen ja Muinaisrannan puistoineen. Saimme myös uuden lisän muistomerkkikokoelmaamme, kun löysimme oheisen kivenmurikan. Tosin kaikki menetetyt sienimetsät ja marjamaat hieman harmittavat. Lisää Gunnarlan tonttimaista löydät täältä. Kivannäköistä aluetta, luonto lähellä.
 |
| Graniitti, Graniitti ei murru milloinkaan! Graniitti, "Tätä poikaa tarvitse hävetä!" Graniitti ei itke milloinkaan! |
 |
| Tie vie, virta imee sisäänsä. Tie vie, risti horisontissa. Tie vie, sateenkaaren väreissä |
... mutta päättyy mutkan takana tähän. Jotenkin hassua, kun kaikki tiet ja kadut ovat valmiina, mutta taloja on harvassa.
 | |||
| Matkalla kiellettyyn ajosuuntaan. |
Lemmenlukko, jonka kanssasi mä sillalle vein kestää jäätä ja auringon tulta.
Vaikka himmenee kirjainten kulta, lemmenlukko aukee ei.
Itse asiassa halusimme mennä radan yli ja käväistä golfkentällä, mutta radan ja meidän välissämme kulki ylitsepääsemätön oja. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää - täytyy mennä läpi. Mutta kun ei päästy. Kengät alkoivat painaa. Jos on joskus kulkenut märällä savipellolla, tietää, mitä tarkoitan. Mutapaakut alkoivat kasvaa kengänpohjissa. Kaikkeen sitä joutuukin reissuillaan.
 |
| Pilvien alla, maan päällä mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä pilvien alla, maan päällä mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä. |
 |
| Yli kuljimme illan saatossa sen vihreän, varjoisan pellon, ja kymmenen kukkaa taitoimme ja yhden kissankellon. |
 |
| aurinko naurattaa äijä rukkaa ratapenkasta pukkaa jäntevä käenkukka |
 |
| Olen se savinen maa. Ilman viljaa. Savinen maa. |
 |
| Ei polku tää vie mihinkään nyt sen nään kun vihdoin silmät aukaisen niin usein pettää itseään |
Puolen tunnin suhteellisen sivistyneeksi pikku lenkiksi tarkoitettu kävely venyi yli kahteen tuntiin. Harpoimme vetisten ojien yli, hyttyset kiusasivat. Poluista ei välillä ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että jotain kävelee pitkin päänahkaa, selkää, mahaa. Poistinkin kaksi punkkia kotona, onneksi ne vielä etsivät paikkaa minne asettua. Kaikessa tässä oli kuitenkin koko ajan huumori mukana.Kameraan tarttui kuvia, tuli ulkoiltua ja liikuttua. Paitsi että kotiin tultua oli pakko lähteä vielä viemään koirat lenkille. Jossain vaiheessa synkkä, sadetta ennustanut taivas muuttui aurinkoiseksi.
 |
Minun koti on siellä
Mistä sinut voin löytää Minun kotini on maailma Ja minun koti on siellä Minne ikävä sammuu Siellä missä sinut saavutan Ja minun koti on paikka Alla talvisen taivaan Minun koti kultaniityt on Ja minun koti on kaipuu Jonka hymyiksi muutat Vaikka kotini ois tuulissa Koti luonasi on |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti