keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kaipuu maalle

Suomalaisista noin 60 % asuu kaupungeissa nykyisin. Maaseudun muuttoliike kaupunkeihin jatkuu koko ajan. Kaupungistuminen, yhteiskunnan kehitys, työpaikat ja hyvinvoinnin kasvu linkittyvät toisiinsa.


Mutta silti. Suomalainen kaipaa maalle. Suurina juhlapyhinä kaupungit autioituvat. Helsinki on juhannuksena kuin hylätty autiokaupunki jonkun suuren tuhon jälkeen. Lohjan keskusta huutaa hiljaisuuttaan. Lohjanjärven rannoille pyrkivät kaikki kynnelle kykenevät. Onneksi meillä on järvi, Etelä-Suomen suurin.

Lohja on juuri sopivankokoinen kaupunki, jotta voi toteuttaa suomalaisen suurta tarvetta palata maalle.  Ja sellainen yllätti koulunloppua edeltävällä viikolla. Ihan kesken kaiken.

Siihen ei auta mikään muu kuin Lehmä. Lehmä edustaa suomalaista sisua, ja jo agraariyhteiskunnassa tukea, turvaa ja tulonlähdettä. Lehmä edustaa koko suomalaista ravintoketjua ja edellisten sukupolvien elämäntapaa. Juu nou, suo, kuokka ja Jussi ja siihen lehmä, joka menee umpeen talvella. 


Lohjalaisen peruskaupunkilaisen lähimmät lehmät sijaitsevat Laakspohjassa, eivätkä ne ole mitään ihan tavallisia lehmiä. Laiduntava ylämaankarja on nyt osa lohjalaista kaupunkimaisemaa.

Ihmiset ovat tottuneet kulkemaan laitumeksi aidatun alueen halki ja saavat kuulemma kulkea mielellään edelleenkin kunhan pistävät portit kiinni perässään. Jokainen kulkee laitumen halki omalla vastuullaan muistaen myös aidassa olevan sähkön.



 Miltähän läheisen asuntoalueen asukkaista tuntuisi herätä jonain aamuna, vilkaista pihamaalleen säätä ja huomata tämmöinen omalla pikku rivaripihalla mutustellen tulppaaneja? Lähellä asuva ystävä kyllä vakuutti, että eivät ne ole karanneet koskaan.



Lehmät ovat myös erinomaisia maisemanhoitajia. Ne pitävät vesakot kurissa. Laakspohjan luomutilalla maisemaa ja suojavyöhykkeitä hoidetaan luonnonmukaisesti.

Nämä ylämaan lehmät ovat kuitenkin minusta niin kunnioitusta herättävän kokoisia ja -näköisiä, että itselleni ei niiden kiltteydestä huolimatta ihan äkkiä juolahtaisi mieleen lähteä samalle laitumelle. Pysyttelin kiltisti aidan toisella puolella.

Lehmästä tulee tietenkin mieleen maito, vaikka nämä ovatkin pihvikarjaa. Poikkesimme Tonton kanssa Cafe Carnevaleen maidolle, johon oli lisätty rutkasti kahvia. Muistelimme Valion klassisia maitomainoksia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti