Klassikkojen paluu - Lohjan Nostalgiamotoristien näyttely

Klassisen kaunis Messerschmidt oli varmaan monen suosikki.

50-60 vuoden takainen leikkiauto.

 Tänään Lohjalla järjestettiin vanhojen, nostalgisten moottoripyörien Classic-ajo, rompetori ja mitä mainioin vanhojen moottoripyörien näyttely. Järjestäjinä oli vanhoihin moottoripyöriin hurahtaneita eri-ikäisiä miehiä, joista osa oli nuoria kultaisilla 50 - 60 -luvuilla. Tämä noin 50 henkilön joukko on perustanut Lohjan Nostalgiamotoristit.

Nämä huru-ukot ajavat pyörillään säännöllisesti. Mihinkään näyttelyihin niitä ei ole varsinaisesti rakennettu. Osa pyöristä on päivittäisessä käytössä, joillain kilpaillaan moottoripyöräajoissa. Osa on toki näyttelypyöriä. Kuulinpa, että hurjapäisimmät ajavat pyörillään talvisinkin. 

Pyöriä voidaan kunnostaa eri tavoin. Joidenkin arvo on juuri sellaisena, kun ne ovat löytökunnossa. Niihin voi liittyä jokin tarina, henkilö tai tapahtuma.

 

Jotkut rakennetaan vartavasten näyttelyitä varten. Tässä henkilökohtainen lemmikkini sillä saralla. 

Tämä Indian on jo 90-vuotias.

Joidenkin pyörien kohdalla kevyt restaurointi on oikein tapa entisöidä pyörä, varsinkin jos sitä halutaan edelleen käyttää. On nimitäin vaarana, että jos pyörän entisöi "liian hyvin", sitä ei enää raski käyttää, koska siihen tulee naarmuja, likaa ja se kuluu. Hukkaan menee työ.

Kaikkeahan ei todella kannata entisöidä siihen kuntoon, kuin mitä se on ollut upouutena.

Tämän Triumphin omistajaa kuulemma harmittaa Liian hyvin tehty työ. Pyörä on kaunis kuin koru, mutta
ei sitä aina raski käyttää, ettei se likaannu ja naarmuunnu.

Osa herroista oli jopa pukeutunut pyöriinsä sopiviin vermeisiin. Ja ajamallahan tultiin paikalle!

Yhden pyörän päällä sai istua ja moni kuvautti siinä itsensä.

Näyttelyjärjestäjät ovat saaneet kuvauspaikalle seurakseen Espoon automuseon edustajan Outin.
Meitä autoihin ja pyöriin hurahtaneita naisiakin siis on!

Aika vierähti kuin siivillä, kun sain asiantuntevan opastuksen näyttelyn saloihin. Tässä porukassa tuntuu olevan tietoa ja taitoa, ja auliisti sitä muillekin jaetaan. 

Ensi vuodeksi järjestäjillä on jo uudet suunnitelmat ja mikäli ne toteutuvat, näyttelystä tulee aivan ainutlaatuisen hieno kokemus. Muutenkin suosittelen ensi vuonna näyttelyyn tutustumista. Pienempiä perheenjäseniä kiinnostaa varmasti nähdä, millaisilla käkättimillä ennenvanhaan on ajeltu. Sitäpaitsi oman yhteisön, oman kansan ja oman viitekehyksensä kulttuuriin on aina hyödyllistä tutustua. Pidän historian säilyttämisenä myös tällaisten vehkeiden konservointia ja niistä huolehtimista.

Voiko olla kauniimpaa muotoilua kuin tämän pyörän lamppu! Kromikin on niin kiiltävää, että kuvaaja tallentui siihen.

 

Suunnittelutaidon mestarinäyte. Samassa mittarissa niin nopeus- kuin kierroslukumittarikin.

Minä kuvaan yksityiskohtia. Monet muut ovat kuvanneet itse pyöriä kokonaisuudessaan. Se on tapani katsella tätä maailmaa. Toisaalta jos joku kysyy, mitä vastaantulijalla on yllään, olisin maailman huonoin todistaja. 

Joka tapauksessa kameraan jäi noin 400 kuvatusta satakunta suhteellisen kelvollista. Säästän kuitenkin lukijat niiltä kaikilta. Ensi vuonna kannattaa itse mennä kokemaan nämä pyörät ja kertomaan nuoremmille ajoista, jolloin vielä tavaroita pystyttiin korjaamaan, koska ne olivat suhteellisen mekaanisia laitteita. Jos osaa ei ollut, sellainen sorvattiin sitten vaikka itse. Niin näiden pyörien omistajat ovat usein tehneetkin. Ihminen on aika kekseliäs eläin, kun olen kuunnellut miesten juttuja siitä, mistä kaikesta osia on tehty ja sorvattu.

Tässä kuitenkin yksi näyttelyn ehdottomista helmistä.

Pakoputki voi olla myös kaunis.