Oltuani jo puolitoista työntäyteistä viikkoa kesälomalla (rippijuhlajärjestelyt, suursiivous) pääsin tänään viimein lomatouhujen pariin. Päivän iloisen yllätyksen tarjosi Unkan baari, joka kertoi minun päässeen "koeammuntalaporatorioon", kun Teperin pojat eivät muka itse enää jaksa syödä. Mukavaa, kun yleensä en voita mitään, paitsi kerran kostean tilan pölynimurin. Selvä vinkki, että siivoaisit useammin. Lahjaksikin saan vain käytännön tavaraa, kuten kerran äitienpäivälahjaksi kottikärryt ja 12 paria näppylätyöhanskoja.
Muu perhe ilmoitti närkästyneenä sitten lähtevänsä järvelle kalaan. Kateellisia, kumminkin. Myös ensimmäistä työpäivää loman jälkeen kärsivän Tonton kommentit olivat hieman katkerahkonsävyisiä.
Ensimmäinen muistoni Unkan baarista liittyy noin kolmenkymmenen vuoden takaisiin häihin, joissa nuoret karkasivat kuivahkoista bileistä Unkalle. Kun poliisipartio ilmestyi paikalle tarkistamaan, olisiko heidän etsimänsä kriminelli paikalla, bestman nousi smokissaan seisomaan ja ilmoitti meillä olevan yksityisluontoisen tilaisuuden. Muistan, että kontrasti juhlapukuisten ihmisten ja siihen aikaan vielä aika huoltoaseman baari -tyyppisen paikan välillä oli hilpeä. Unkan historiahan ulottuu jo yli 50 vuoden taakse. Se on Karjalohjan piristysruiske, siellä tapahtuu, siellä tavataan, siellä tiedetään, mitä Karjalohjalla tapahtuu. Siellä käyvät kaikki. Unkka on Karjalohjan tietotoimisto.
Tapasin sokkotreffikumppanini, toisen onnekkaan arvonnan voittajan Tommin. Kaikki taitavat Karjalohjalla tuntea hänet, polkupyöräilevän bussinkuljettajan. Sain häneltä muuten loistavia vinkkejä kohteista, joita Karjalohjalla kannattaa käydä. Tommin paikallistuntemus oli loistava. Kiitos vielä kivasta seurasta!
 |
| Tommi kesytti leijonan ja söi koko satsin. Minä en jaksanut. |
Itse asiassa tarvitsee, koska se oli NIIN hyvää! Minähän en ole mikään kuivan kesän orava, vaan rubenslaisen runsas hedonisti. Ja ruoka jos mikä aiheuttaa mielihyvää. Burgerissa oli kolme maukasta, mehevää pihviä, juustoa, Unkan omaa bbq-kastiketta, sipulia ja kurkkua. Maalaisranskalaisia dipattiin chili- ja tavalliseen majoneesiin. Veitseen oli pujotettu sipulirenkaat ja annoksessa oli vielä kolme jalopenonuggettia. Kun kysyin listalle tulevan annoksen hintaa, Janne Teperi kertoi hinnaksi tulevan viitisentoista euroa. Tästä satsista syö kehonrakentaja, hirmuisen iso ja hirmuisen nälkäinen mies tai kaksi normaalia ihmistä. Tai pieni perhe. En kertakaikkiaan jaksanut syödä kaikkea. Onneks löytyy listalta semmoinen paremmin naisimmeiselle sopiva kokokin.
Listaa siis uusitaan ja naureskelimme annosten nimille: pizzaosastolta löytyy mm. Puutarhajyrsin, Pollo di tollo ja Se, josta äitisi varoitti. Oivaltavasti valkosipulikana on Tipu le muá ja dagen efter -ruuat löytyvät otsikon Rasvamonttu alta. Hinta/laatusuhde on kohdallaan ja palvelu on todella ystävällistä, henkilökunta huumorintajuista ja hauskaa. Vihannesvaihtoehdotkin kyllä löytyvät ja Unkan seisovan pöydän salaattibaari on hyvä.
Jälkiruuaksi tarjottiin munkkikahveja. Ne nautittiin sattuneesta syystä ilman munkkeja. Nälkä oli mennessä, mutta lähti varmaan viikoksi. On toki aikansa ja paikkansa myös kaksi ruohosipulia ristissä -ravintoloille. Niissäkin käyn.
Ne luut löytyivät sitten Pyhän Ristin hautausmaalta. Oli ollut tarkoitus ensin vähän käydä kuvaamassa siellä ja täällä, kun kerran Karjalohjalla olin, mutta en jaksanut kantaa mahaani kuin tien toiselle puolen. Talvella Pyhän Ristin makasiinikappeli, vanha viljavarasto. ja siellä olevat 10-11 vanhaa hautaa näkyvät tielle, mutta kesällä puut piilottavat sen.
 |
TÄSSÄ LEPÄÄ KIRKKOHERRA Fredrik Wilhelm v. PFALER syntyn. 1798 kuoli 1861
|
 |
| Kappeli on vanha viljamakasiini. |
 |
| Harmaantuneen puun kauneutta. |
Ja näin näppärästi taas yhdistin kaksi aivan erilaista asiaa lähes törkeällä aasinsillalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti